Joskus se on sietämättömän rankkaa ja rasittavaa... Joskus sitä taas ihmettelee että "Ja mä vielä saan tästä hyvästä opintopisteitä!"

Viimeisin kurssi meillä on ollut Mosaiikki. Kurssi opetukseltaan on jo loppunut, mutta töiden viimeistely on vielä käynnissä. Oma mosaiikkityöni esimerkiksi on vielä vähän kesken, lasityöni sen sijaan vaatii vain siistimistä ja saumojen patinoinnin, joka ei tosin ole vaadittua mutta itse en henk.koht. tykkää tuosta tinan kiiltävästä väristä.

Kuvat  napsaisin työn valmistuttua kännykälläni, jonka kamera ei nyt ole ihan huippuluokkaa. Parempia kuvia sitten kun patinointikin on valmis.

Aloittelijalle suositellaan jotain n.8-15 palaa... Mun keijussa on 49palaa... nojoo.. kyllä mä tän kanssa vietinkin sit monta ihanaa pitkää iltaa koululla.

Tässä työ suoraan edestäpäin. Valo ei vain pääse kuvassa työn läpi, kun takana on mäntyjä, mutta muodon näkee tästä aika kivasti.
Löysin lasikaupasta tosi hyvän väristä lasia Keijuni ihoksi - sen leikkaaminen olikin sitten ihan toinen tarina. ;)
Keijulla on punaiset hiukset... muun väriset ei tullut kysymykseenkään. :D

Tiffany on ihan mielettömän mukava tekniikka, monta eri vaihetta, jotka kaikki ovat niin erilaisia että pitkästyminen työn edetessä on hyvin epätodennäköistä.
Tiffanytöistä sinänsä et itse tykkää mitenkään erityisesti, mutta nyt kun sellaisen on tehnyt itse, voi ymmärtää sitä vähän eritavalla.

Pari keijuahan mulla on ennestään, ja siksi en lähtenyt edes miettimään mitään muuta kuvaa kuin keijua. Nyt mulla on kolme, joista isoimman oon tehnyt itse!

Tässä tämä nyt vihdoinkin tuli - uusi postaus!

Love, Pia

Tossa parissa aikaisemmassa postauksessa (neliapila ja joulupukinpaja) oon vihjaillut tekeväni erästä salaperäistä systeemiä, josta en oo voinut sen enempää kertoa, koska siitä oli tulossa joululahja Äidilleni.

Nyt kun joulusta ollaan onnellisesti päästy, voin esitellä tän tarkoin varjellun projektini, joka oli muuten lahjan saajalle läheisineen hyvinkin mieluisa.

Valaisin made out of old books! Eli kirjalamppu.
Tältä se näyttää päivänvalossa, ilman valoaan.

..ja tältä se näyttää samoissa olosuhteissa toiselta puolelta.

Tässä olen sytyttänyt lamppuun valon. Se näyttää tältä.

Ja nyt lamppu on vähän pimeämmässä, joten näkyy varjostimen rakenne. Se päästää valoa yhden, kahden tai kolmen paperin läpi. Varjostimessa olen siis käyttänyt tässä postauksessa kyseessä ollutta kirjaa ja sen sivuja.

Eihän tää siis ole todellakaan ole mikään ainutkertainen idea, en ole ihan omasta päästäni keksinyt, mutta olenpahan omin käsin toteuttanut ja vanhempani (<3) ilahtuivat tästä kovasti. Se sopii heidän hienoon, rintamamiestalon juuri remontoituun olohuoneeseensa oikein kivasti. Ehkä Äiti ottaa lampusta kuvia blogiinsa sen oikealla paikalla - heidän olohuoneessa. Nythän lamppu on kuvattu mun asunnon lattialla.

Tämmöstä mun läheiset saa joululahjoikseen! ;)

love, Pia

Mun eka kädentaitokurssi Hamkissa oli viime syksynä Paperi- ja pahvityö 1, josta tykkäsin kovasti ja se olikin kiva alku näille opiskeluille. Tietenkin, koska paperihan on se mun rakkain ja tutuin materiaali mitä nyt on viime vuosina tullut näperrettyä. Kurssilla tehtiin paperia, kuvioitiin sitä erilaisin tekniikoin sekä valmistettiin konepahvista pahvirunkoinen esine.

Esineen suunnitelu lähti omista lähtökohdista, sen tulisi olla jotain juuri mulle tarpeellista (jottei meidän kaapit täyttyisi koulun edetessä "mikättimistä" joille ei ole mitään käyttöä) sekä siinä tulisi näkyä meidän koulutusohjelman tämänvuotinen teema Kohtaamisia. (joka on nyt, kevätlukukauden alettua, ollut mukana monenmoisessa muodossa eri kursseilla) 
Työssä tuli olla myös itsekuvioitua paperia verhoilussa käytettynä, sekä ornamenttia, jonka suunnittelimme eräällä toisella kurssilla. Paperia kyllä käytin, mutta itsesuunnittelemani ornamentti vain jäi sopimatta tähän työhön, joten tein kompromissin itseni kanssa ja jätin sen kokonaan pois.

Tässä valmis esineeni, kasattuna ja suljettuna.

Näin esine avautuu, pitäsköhän nyt puhua kuitenkin ihan laatikosta?
Kannet ovat vinot, koska ne KOHTAAVAT sulkeutuessaan.. (hehe) ja ne on verhoiltu itsekuvioimallani litoposteri-paperilla, marmorointitekniikalla.

Toinen kansista avaa mukanaan laatikon toisen päädyn, jotta kansien alta paljastuvat kuusi pientä pahvirunkoista rasiaa saa vedettyä ulos. Mitoiltaan ne ovat 6x6x4cm (korkeus tuo 4cm).

Tässä näkyy vähän paremmin minkälainen ratkaisu kansi-pääty härdelli on, ja minkälaisia pienet rasiat isomman laatikon sisällä ovat. Valokuvauksen opettaja ihmetteli tässä kuvassa tuota kaaosta työn taustalla, mutta kerroin suunnitelmallisesti jättäneeni taustan siivoamatta, koska haluan kuvasta välittyvän tekemisen maun. Ei tää oo mikään desing-taide-esine, vaan mun askartelema koulutyöni. Liimapurkit saa kunnialla näkyä taustalla. Vai mitä!?

Ja näin koko laatikko on auki ja kuusi sööttiä rasiaa näkyy. Kaikki kivoilla pirteillä skräppipapereilla verhoiltu. Nää onnistui aivan mahtavasti, oon tosi ylpeä näistä. Niissä on napakka kansi, opettajan kommentti oli että "jotkut kansista oli aika tiukkoja mutta sainpahan auki" Mutta kansien onkin tarkoitus olla jämptejä koska tulen säilyttämään näissä sälää, hörpäkkeitä ja tilbehöörejä. <3

Pikkurasiat on sisältä vaaleanpunaisella kruunukartongilla verhoiltuja, ja söpöjä! Hihi.. Jos mulla olis vaikka kummilapsi, tekisin sille kaikkia aarrelaatikoita tällä tavalla, ja verhoilisin ne kaikilla kivoilla papereilla ja olisin maailman paras kummitäti! (Hihi.. xD no jooh...)

Näin ihanat ne on kun ne pinoaa pääletysten. Oon kyllä TOSI tyytyväinen tähän työhöni, varsinkin näin jälkikäteen. Heti kurssin päätyttyä en osannut työstäni nauttia ihan näin paljoa, mutta onneksi opettaja osasi. Kiitos Raija! :D

Love, Pia

Meillä on ollut Elmerin kanssa ihana loman alotus. Eilen saatiin olla koko päivä iltaa lukuunottamatta ihan kahdestaan. ulkona käytiin mut muuten oltiin ihan sisällä pakkasta pitämässä. Leikittiin, huilittiin, lenkkeiltiin ja nukuttiin.

Illalla saatiin mukavaa seuraa, jolla rapsutusta riittii Elmerille koko illaksi. Itse sain ilahtua ystävän tuomasta joulukorista, joka sisälsi Glögiä tottakai, jo kovaa vauhtia perinteiseksi tuomiseksi muodostuvia Jaffa-keksejä, ihanan Oranssin pöytäkynttilän ja Åsa Larssonin kirjan -kunnes vihasi asettuu. Hänen itse kovasti suosittelema dekkari. Pitänee tarttua siihen jo tuonne länsirannikolle joulunviettoon siirtyessä.
Siinä samalla, ystäväni rapsutellessa Elmeriä sai pieni joulutonttu puuhastella erään mahtavan hienon joululahjan valmiiksi ja voi että siitä tuli hieno. Kuvia myöhemmin, sillä lähipiirissäni elää salapoliisin nuuskunenillä varustettuja ihmisiä jotka myös vierailevat täällä, ja eihän joululahjat saa varsinkaan vahingossa paljastua ennen aikojaan.

Tänään jatkuu sama meininki. Viimeistelyn alla vain eräs toinen lahja. Elmeri ottaa sillä aikaa rennosti, eipä sitä nyt tälleen ennen joulua voi kauheesti ressata. Kun Aatonaattona, Aattona ja Joulupäivänä on kuitenkin niin pajon tapahtumaa, rapsutuksia, leluja, herkkuja, tuoksuja, ääniä ja kaikkea mistä pitää olla tietoinen joka hetki. Niimpä, tässä kun emäntä puuhastelee lahjan kimpussa, voi karvanassu ottaa ilon irti elämästä.

Ottakaahan tekin annos Elmerin asennetta, ja ottakaa rennosti jotta jaksatte Jouluna sitten olla tarkkana. :)

Love, Pia