Aloitin koulussa kokeileva korutyö -kurssin, koska teen toisen sivuaineeni kokeilevista ja soveltavista käsityömenetelmistä. Kurssin tehtävänannoista vielä tietämättä olin saanut päähäni että tahdon avaimen tehdä, siis kaulaan roikkumaan. Onneksi sain avaimeni hienosti ujutettua tehtävänantoihin sopivaksi.
Ensimmäinen ajatus avaimen valmistamistavasta oli sahata se paksusta kupari- tai messinkilevystä, ja viilata sitten muotoonsa. Tämä ei idea ei kuitenkaan kantanut pitkälle, sillä mietin että taitaa tulla hiukan liian työläs homma ollakseen vain yksi töistäni 3op:n kurssilla. Sitten kysyin opettajalta että mitenkä valamalla onnistuisi.. Hih.

Kurssin luonteeseen sopi erittäin hyvin että minä teen avaimeni valamalla tinasta, vaikken ollut koskaan valamista kokeillut - kokeilevaan kurssiin se sopii kuin nakutettu.

Tein kipsipalasesta muotin kaivertamalla siihen avaimen muodon - joka oli tosi jännää kun en tiennyt varmaksi millaisen haluaisin tehdä.

Tässä kuitenkin kuvia teille katseltavaksi kokeilustani.


Muotti laitettiin puulevyjen väliin puristimien avulla.


Opettajan arvio tarvittavasta tinamäärästä osui melko kohdilleen, vai mitäs sanot? Tämä oli jännä tunne, kun näki miten tina oli löytänyt jokaisen sopukan muotista.


Tällainen sieltä sitten putkahti. Vähän erilaisia kuvakulmia. Tämän jälkeen muokkasin muottia vähän syvemmäksi, ja lisäsin koristuksia.


Kaikenkaikkiaan tein kolme, hieman toisistaan eroavaa avainta. Tässä vain kaksi ensimmäistä kuvattuna. Näitä pitää vielä viilata ja hioa, ennenkuin voin sanoa että olisi koru valmis. Ehkä valan vielä jotain muutakin.

Se tässä tinassa on materiaalina harmillista, kun se on niin kovin pehmoista. Täytyy varovasti käsitellä moisia koruja sitten. Eikä kovin ohutta/pitkää muotoa voi tehdä. Yksi iso "klöntti" olisi kestävämpi vaihtoehto, mutta toivottavasti mun avaimet kestävät.

Tämä on kyllä ehdottomasti Ohjaustoimintaa parhaimmillaan, saa tutustua kaikenlaisiin menetelmiin, joita ei muuten joko voisi tai uskaltaisi kokeilla. Huraa!

Love, Pia