Korjaan nyt sen verran tota harjaan johtavaa otsikkoa että ei tässä nyt varsinaisia anoppeja olla lahjottu, vaan anoppi-tekelettä.
Selvyyden vuoksi on vaan helpompi kutsua tuota kämppikseni äitiä anoppina - eipä tarvi niin monisanaisesti jaaritella... niinkuin tämä nyt ei sitä nimenomaan juuri olisi.

Kämppikseni nuorekas äiti siis täytti menneenä keskiviikkona 14.1. pyöreät 60-vuotta. Mulla ei valitettavasti ollut taloudellisesti mahdollisuutta tukea hänelle lahjaksi järjestettävää kylpylä-reissua. Mutta onneksi on suuri suku, ja myös minun vanhemmat osallistuivat kylpylä-rahastoon, niin minä sain hyvällä omalla tunnolla laittaa lahjakkuuteni peliin ja askarrella onnittelukortin meiltä kaikilta.

Kuvaustaustana toimii aina yhtä tyylikäs; Meidän keittiö.

Kortissa pitää olla paljon katseltavaa. Jossain vaiheessa tuntui että tähän sitä änkesin liiaksikin, mutta ei sentään. Hallittu kokonaisuus syntyi mielestäni.
Tästäkin kortista on havaittavissa viimeaikainen leimakuviin kohdistamani inho-reaktio... Aika karkeasti sanottu, hiukan liioitellustikin. Mutta nyt jostain syystä tällä hetkellä tökkii leimakuvat. Varsinaisesti leimaamista vastaan mulla ei mitään ole.

Sitten vähän yksityiskohtaisempia kuvia;

Ihania DCWV:n Once upon a time -leike kukkasia.

Tiimarista aikoja sitten ostamiani 3D perhosia, ne vaan olivat tähän asti odottaneet pääsyään tähän korttiin. Näistä perhosista ideani oikeastaan lähti. Tai sanotaanko että näiden perhosten ympärille rakensin tän kortin.

Perhosia oli yhteensä kolme. Yksi pääsi 60:n nollan päälle huilaamaan.

Kortin alareunaan kiinnitin haaraniiteillä ruskean pitsin, ja sen päälle 3D tarroilla liimasin vaaleanpunaisen kukkasen koristukseksi.

Kortti on mun oman mielikuvituksen kokoinen. Normaalia A6:sta leveämpi ja reilusti korkeampi.
Huomasinpa eilen "anoppilassa" poiketessa että kortti oli päässyt keittiön pöydän päähän, niin että keittiöön astuva henkilö näkee kortin jos vaan pöytään päin katsoo. :)
Se se on parasta palautetta.

Love, Pia