On ollut hiukan hiljaiseloa tuossa Kirjarintamalla, ei ole ihan aktiivisesti tullut luettua mitään. Mutta nyt kävi niin että olen vihdoinkin löytänyt ja ennenkaikkea tajunnut että mun tyyli on Fantasia. Mä tykkään lukea lohikäärmeistä ja kaikista omituisista tyypeistä ja paikoista - jos on vielä hiukan itse keksittyjä nimityksiä ja termejä niin aina parempi. Tämä ongelmahan oli siis kun tuli kahlattua aina uusin Harry Potter läpi sellasella vimmalla että jäi harmittamaan sen loppuun saaminen siinä määrin että oli pakko löytää jotain muita hyviä kirjoja. Ja nyt oon hoksannut että kaikki omituinen on mun juttu - Fantasiaa. (tai ainakin fantasia sävytteistä)

Ihan yläaste aikoina (siitä on jo 8-10vuotta aikaa) suunnittelin lukevani Tomi Kontion kirjan "Keväällä isä sai siivet", koska silloinen paras kaverini luki sen ja kehui maasta taivaaseen. Siihen aikaan en vaan kovasti kirjoista innostunut. (Paitsi Pottereista..) Nyt sitten vuodenvaihteessa kirjastosta nappasin käsiini Keväällä isä sai siivet -ja luin sen melkoisella tahdilla. Olisko siinä mennyt kolme-neljä päivää.

Tomi Kontio - Keväällä isä sai siivet

takakansi:

Kaksoset Tomi ja Timo Kokko asuvat rauhallisessa Rastasharjussa. Eräänä toukokuisena aamuna heidän koko elämänsä mullistuu. Maa alkaa täristä ja taivas muuttuu punaiseksi, heidän isälleen kasvaa valtavat siivet ja hän loikkaa maakuoppaan avautuneeseen taivaaseen! Aukko sulkeutuu ja kaikki kotipihalla näyttää olevan niin kuin ennenkin. Kukaan ei tietenkään usko poikien kertomusta, ja heistä alkaa tuntua ettei keneenkään voi enää luottaa......(Tässä kohtaa takakansi teksti katosi, kirjaston kirja kun on -oli kirjaston tädit näppärästi laittaneet viivakooditarran tekstin päälle, fiksua)

Joka tapauksessa kirja oli mun mielestä ihan nerokas. Hieno juoni ja melkoisen jännittäväkin. Siis Nuortenkirjahan tämä on mutta kyllä mä ainakin nautin tätä lukiessani. Juuri sain selville että tämä on trilogian ensimmäinen osa - ennen luulin että tähän on vain yksi jatko-osa, mutta niitä onkin kaksi.

Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille jotka tykkäävät esim. pottereista.

-----------------------------------------------------------------------------------------

Toinen Suomalainen kirja johon tartuin kirjastossa samalla reissulla oli Sari Peltoniemen "Suomu". Melkoisen uusi tuotos, kirjoitettu 2007. Tähän tartuin ihan vaan intuitiolla - toki luin takakannenkin ja sen perusteella tein lopullisen päätöksen. Mutta kansi kuva ja kirjan nimi olivat niin mielenkiintoiset että se sai mut tarttumaan tähän. Tämänkin kirjan luin läpi muutamassa päivässä.

Sari Peltoniemi - Suomu

takakansi:

Entäpä jos maailma olisikin suomun verran toisenlainen?

Oona on niin raivoissaan, että kävelee vaatteet päällä järveen, ja ui pitemmälle kuin ikinä ennen.Vedessä jokin raapaisee Oonaa, niin että hän saa syvän haavan. Vastarannalla maisema on muuttunutja ihmiset vaikuttavat merkillisiltä. Suomen presidenttinä kuuluu olevan J. K. Paasikivi, eikä kenelläkään ole kännykkää. Oona uskoo siirtyneensä ajassa taaksepäin, mutta huomaa pian, että jotain muutakin on vinksallaan.

Sari Peltoniemen Suomu on nuortenromaani, joka sukkuloi liskon lailla sujuvasti ajassa ja todellisuudessa. Se ammentaa aineksia niin Suomen lähihistoriasta kuin fantasiasta ja vampyyritarinoista.

Tykkäsin, kovasti. Alussa meinasin pettyä kun Oona ihmetteli ettei kenelläkään ole kännykkää.. vaikutti hiukan "teini tarinalta" mutta lopulta tuo fantasia, ja vampyyritarinat tosiaan tuntuivat liittyvän tähän kirjaan. Jännittävä, hiukan ehkä turhauttavankin jännittävä. Tarkoitan siis sitä että kun jännittää päähenkilön puolesta ja pohtii miten mistäkin ongelmasta selviäisi.

Jonkin verran kyllä pelottavakin kirja - jos oikeen osaa virittäytyä kirjan tunnelmaan.

Hienoa että suomessa kirjoitetaan näin hyviä kirjoja!