Niin, Kävi sitten niin.

Sitä olin jo pelästynyt monta kertaa, mutta pelästys olikin todettu turhaksi -harhaluuloksi. Kunnes se sitten lopulta oli totta.

Eilen illalla, siinä kuuden ja seitsemän välillä. Poikakaverini tuli olohuoneesta kovin vaikeana ja sanoi vakavasti että "Harri...." noh.... Tottakai mä pelästyin mutta kysyin kuitenkin että mitä nyt... Sitten mentiin katsomaan.. Voi sentään.. Pikkiriikkinen laiheliinimme oli käpertynyt pikkuiseksi mytyksi terraarion pohjalle. Siinä oli meidän Hra Harmaan viimeiset hetket. Kyllä me oltiin murheellisia, pitkä hetki vaan mietittiin ja itkettiin. Oli Harri kuitenkin meidän kiltein gerbiilimme.

Harripojalle askarreltiin nätti arkku.

Kuva on vähän huono. Lappusessa lukee "Harri Hra Harmaa 17.6.2004-13.8.2007" Harri sai arkun pohjalle tuttua purua terraariosta ja matkaevääksi hiukan auringonkukan siemeniä. Lemppareita.

Ja Herra sai kauniin hautapaikan läheisestä metsästä mustikanvarpujen joukosta.

Vähän on sammaleinen tämä kuva, mutta tuossa ympärillä on kalliota, sammalta, suuri mänty ja paljon mustikoita. Nätti paikka.

Moni varmasti naurahtaa ja ajattelee että vessanpytystä sellanen rotta olisi alas pitänyt vetää... Mutta meille Harri oli kuitenkin rakas lemmikki. Siinä missä veljensä Simo ja pikkuveli puolensa Juuso. Ja ihan siinä missä Elmerikin. Rakkaan lemmikin poismeno on tosi surullinen asia, vaikka se olisi sitten vain pikkuinen tupsuhäntä gerbiili taikka suuri hevonen.

Kyllä me sitten muisteltiin kaikkia kivoja hetkiä Harrin kanssa. Oli kiva muistella sitä että Harri oli se kiltein. Kiltisti kökötti kädellä kun veljensä Simo taas on poikasesta asti karkaillut terraariosta - kädestä puhumattakaan.

Harri on nyt gerbiilitaivaassa temmeltämässä muiden gerbiilien kanssa. Siellä on varmasti hyvä Hra Harmaan olla.

Laitan vielä kuvia Harrista parhaimmillaan.

Tässä pojat ovat juuri meille tuotuna, ihan tuoreita kaveruksia. Olisiko ollut elo-syyskuu 2004. Harri tuolla siis joukon harmahin. :) (simo tuo vaaleankellertävänruskea ja juuso tuo musta)

Ja tässä harri on alkuvuodesta -05, asuivat kaverukset mun luona silloin kun poikakaveri oli armeijassa. (Kun molemmat siis asuimme tuolloin vielä vanhempiemme luona. Syksyllä muutettiin yhteen.)

Kyllä tulee Harrin ihanaa luonnetta ikävä. Harri oli porukan paksuin pitkän aikaa. Mutta nyt ihan viimisen puolen vuoden aikana laihtui lähes olemattomaksi. Vaikka ruokavaliota koitettiin hoitaa sen mukaan.. Ei sitä vain sitten ihminen aina voi kaikkia auttaa. Harri todennäköisesti sairasti jotakin syöpää sisässään. Voi meidän pikkuista. :( Neljä päivää vaille 3v ja 2kk.

Harri, "Hra Harmaa" ja "Hallilotta" s.17.6.2004 k.13.8.2007

Sua tulee ikävä....