Alkoi tuo pentuboxi käydä herralle sen verran ahtaaksi että ei ollutkaan enää niin mukavaa hypätä autoon ja kömpiä boxiin. Ehkä jossain määrin sellasta pelkoakin oli havaittavissa.. hyvin vähän silti.

Niinpä sitten marssin eräänä torstai-päivänä Lemmikkieläin kauppaan ja valitsin sopivan kokoisen ja värisen boxin sieltä ja varasin sen meidän herralle. Lauantai-päivä kun koitti, menimme autolla tuon boxin hakemaan. Niin minä kun siis kuljen yksikseni vallan pyörällä -paitsi työajot ajan autolla. :D

Noh, saimme boxin hienosti kuljetettua sisään ja annoimme Pojan tutustua uutukaiseensa:

Oli se kyllä mielenkiintoinen, mutta ei sinne kyllä yhtään pitemmäksi aikaa voinut jäädä -heti kun oli houkutin puruluu saatu hampaisiin, ampaisi tämä pikkuherra pois laatikosta. :D Nokkelaa.

Elmeriä piti välillä ihan todenteolla houkutella sinne... ;D Hehe.. Ajattelin että kun hän muutaman kerran suostuu boxiin menemään - vaikka sitten luun tai namin perässä - voin jättää boxin auki lattialle ja antaa pojan ihan omassa rauhassaan ja mielenkiinnossaan tutustua siihen lähemmin. Noh, kyllä se hyvin onnistuikin mutta Poika kun päätti valita sen mukavamman:

Elmeri kun on niin uskollinen kaikelle omalleen... Ei sitä nyt vanhaa boxia heivata ihan vaan siksi että on itse kasvanut liian isoksi siihen.. Vanhassa vara parempi, sanoo Elmeri.

No, jonkun aikaa kun siinä ahtaudessa ihmetteli maailmaa niin rupesi se uusikin laatikko kummasti kiinnosta. Olihan siellä sentään ihan oikea vaahtomuovipatja jossa oli koira-aiheinen verhoilukin. "Jos sitä nyt hiukan vilkaisisi..." :

"No joo, Okei. Tää on kyllä kiva kun täällä mahtuu olemaan" :

Ja niin Elmerin pentuboxin ovi sulkeutui, ja Elmeri sai uuden ystävän automatkoille, joka tukee häntä niin ylä- kuin alamäissäkin.