Takakansi teksti: (vaikkei teksti olekaan varsinaisessa takakannessa vaan etukannen takana..)

"Linda kävelee syksyisellä merenrannalla isänsä kanssa. Heitä vastaan tulee mies, jolla on poskessa arpo ja kädessä tyhjiä pulloja koliseva muovikassi. Mies antaa Lindalle keltaisen muoviankan.

Saderunoilijan tytär on herkkävireinen kertomus isän ja tyttären suhteesta ja kahdesta ulkoisesti erilaisesta ihmisestä, joiden kohtalot risteävät. Sandelin kertoo menetyksistä ja kuolemasta, pettymyksistä ja uudesta alusta lapsen ja yhteiskunnan laitapuolella elävän miehen näkökulmasta."

Aika hyvin "takakansi teksti" jo kertoikin kirjasta. Erikoisella tavalla kirjoitettu. Ei ole erikseen kappaleita joilla olisi nimi, vaan aina kun "kappale" vaihtuu, sen nimi on joko Linda (lapsi) taikka sitten tämä "yhteiskunnan laitapuolella elävä mies" eli Anders. Kaksi aivan erilaista ja erillistäkin tarinaa.. Jollain erikoisella tavalla kummankin tarina liittyy toisiinsa ja Linda ja Anders ovatkin samassa tarinassa.

Tämä oli sellanen kirja että kun kannen laittoi lopulta kiinni, piti olla hetki hiljaa ja kuunnella hiljaisuutta. ;) Ei mitenkään ihmeellisellä tavalla ajatuksia herättävä, ei yhteiskunta kriittinenkään.. Mutta kuitenkin juuri niitä molempia.

Tätä en lukenut nopeasti mutta en silti kauaa. Siis että pidin parin viikon tauon välissä kunnes sen sitten eilen töissä ruokatunnilla luin loppuun. Muutto viivästytti lukemista.

Jokatapauksessa kirja oli sellanen ihanan erikoinen ja erilainen. Voisin antaa tavallaan vaikka 4tähteä tälle. Tän tyylisestä kirjottamisesta tykkään itse. Vaikka ei ollutkaan Noitia, Velhoja, Loitsuja ja Huispausta. ;)

Tässä vielä kuva kannesta: