Elmeri.. voih... se on niiin ihana ja mä tykkään siitä ja rakastan Elmeriäni ihan kovasti. Mutta voi sentään kun Elmerin on nykyään ulkona vähän veijari. Kun mielenkiinto kohdistuu kaikkeen muuhun kuin siihen tarpeiden tekemiseen. Eilen ei meinattu pystyä ajattelemaan mitään sellasta kun jossain lähellä kuului ison koiran haukkumista. Ja sillon kun ei joku koira joko hauku tai muuten vain kulje toisella puolella tietä niin silloin Elmeri jauhaa purukumia. Blaaaaaah! Aluksi se oli sellasta hassua mutustelua ja poikakaverini sanoikin pitkän aikaa että "se kyllä pudottaa sen pois aina vähän ajan päästä!" JOOO! Mun kanssani aina kun kuljetaan ulkona, se löytää purukumin. Ja sitten sitä pureskellaan ja jauhetaan. Mutta MINUN kanssani se myös nielaisee sen purukumin. Joten kun tämän tiedän niin iloisesti kun meidän neightbourhoodilla kuljetaan ja Elmeri löytää joku tuhannen purukumia sadalla metrillä, niin minä saan jatkuvasti tunkea sormiani Elmerin suuhun ja etsiä limaista kolmeen kertaan pureskeltua purukumia. Älkää ihmiset sylkekö niitä purukumeja sinne maahan. laittakaa ne roskiin tai johonkin kuitin kylkeen. :P

Mutta voi että mä oon sitten onnellinen kun mulla on tuo pieni karvanaama. :D