Itseasiassa vieläpä kännykän kameran.
Mulla ei erityisen laadukas kännykän kamera ole, joten en prassaile kuvauslaadulla. ;)

Koira vie minut kolme kertaa päivässä ulos, ja hyvin usein kännykkä on tuolloin taskussa, mutta kamera jää lähes jokakerta olohuoneen pöydälle tai koululaukkuun.

Tänä syksynä olen katsellut maailmaa tällä tavalla kännykän kameran lävitse:

 

Syksyn ensimmäisen rankkasateen raivasivat metsäpolulle canjon-maisen railon. Se oli huikea.
Kovasti meinasin joka kerta lenkin jälkeen hakea jonkin pikkiriikkisen möllikän seikkailemaan tuohon canjoniin - mutta se jäi vain hassuksi ajatukseksi. ;)

 

Sitten metsään alkoi putkahdella punaisia, valkopilkullisia asukkaita.. sinne tänne..
 

Toinen toistaan hauskemman näköisiä kavereita! Mikä onkaan suloisempaa syksyä kuin vihreästä aluskasvillisuudesta putkahtava pilkkuhattuinen sieni!? Tämä kuva lenteli bittiavaruuden kautta myös ystävää ilahduttamaan! ^_^

 

Talon vieressä on katuvalo, jonka pihlaja on valloittanut hyväilyllään. Tämän näkymän ohi palaamme aina iltasin kotiin ja toisinaan räpsäytän kameralla tätä kohti. Iltakuvaaminen on hankalaa.. mutta ihanan iltainen tunnelma mielestäni toteutuu tässä. :)

 

Viime torstai alkoi näissä tunnelmissa. Kello oli hyvinkin pitkälti 7:00-7:10
Oli erittäin kuulas ja raikas aamu. Tämä kuva oli myös pakko lähettää ystävälle - varhaisesta vuorokaudenajasta huolimatta. Pitihän hänen päästä kurkkaamaan maisemaa ikkunastaan! ;)

 

Varmaankin nämä puna-pilkkulakit osuvat silmiini juuri rauhallisten taapertelu-reissujen yhteydessä, pientä koiraani seuraillessa.

 

Vielä vihreälle nurmelle, apiloiden ja muiden pienten sekaan - tai lähinnä rinnalle, oli pensaasta pudonnut varsin ruskaisen punainen lehti. Ihana.

 

Palleroinen.

Sama pieni palleroinen.. laskin känny-kameran vain astetta alemmas - huomaatkos kuinka kaunis ilma tänäänkin oli? (kuvasin pallero-sienen lauantaina)

 

Olkaamme syrjimättä muita sieni-tovereita. Näitä lakkipäitä löytyi pieni rykelmä, mun mielestä ne on suloisia kun heillä on kavereita.

 

Tätä yksilöä ajattelin käydä kurkkaamassa parin päivän päästä. Ehkä hän kasvaa ja hattu tuosta vielä komistuu...

 

Kai tätäkin voisi kutsua sienestämiseksi? Tällä sienestystekniikalla ei tarvitse jännittää tunteeko kaikkia sieniä, ja sattuuko "koriin" jokin ei-syötävä sieni!
Nämä taitavat kaikki olla niitä hyljeksittyjä reppania.

 

love, Pia