Nyt on hyvät blogivieraani käynyt niin, että tein vuodenvaihteen alla, aivan siis uudenvuoden aattona, erään kauniin rannekorun. Koru meni vanhempieni naapurille, isäni (käytännössä katsoen) työkaverille, heidän hyvälle ystävälle. Korun saaja on siis kesäkuussa 2010 syntyneen ihanan Vilho-pojan äiti, Paula-Tiina.

Isä tahtoi, että koska olemme porukalla viihtyneet muutamia kertoja heidän luonaan enemmän tai vähemmän yllätyksellisesti uudenvuoden juhlinnan aikoihin - että tekisin emännälle (hihi) jonkin kivan korun viemisenä.



Ihania makeanvedenhelmiä ja helmisilkkiä. Värien toivoimme korun valmistusvaiheessa olevan saajalle mieleiset, ja olihan ne! :)



Koska saajalla kädet ovat varmasti täynnä työtä (silloin 6kk ikäisen) pojan kanssa, päätin laittaa näppärän magneettilukon koruun. Tämän korun saa siis ranteeseen roikkumaan ihan yhdelläkin kädellä, ja samoin sen riisuminen onnistuu helposti vaikka kesken pullotarjoilun!



Koruun laitoin vielä yhden pienen kukkasen killumaan ja kilkattamaan kevyesti.



Itselleni tyypilliseen tapaan korunhan oli saatava myös nätti rasia, jossa se on helppo ja kaunis ojentaa saajalle!



Ja timanttihan pitää rasiassa olla, tottakai.



Ja näin ihanalta rannekoru rasiassa näyttää..
Saaja kyllä ilahtui lahjasta - se oli mukavinta!

 

Love, Pia