Nyt on PALJON kuvia.
Oltiin Empun kanssa aamulla metsässä lenkillä, meidän naapurimetsä on tollanen pieni kaupunkilaismetsä joka on ihan kohtalaisen kokoisella mäellä tossa vieressä. Aamulla satoi koko sen ajan kun oltiin lenkillä, se ei menoa haitannut mutta Emppu on kyllä muutamassa kuvassa tosi märkä.
Kuvia on paljon, koska kun kerrankin muistin ottaa kameran mukaan lenkille, otin sitte kans kuvia. En osannut jättää ulkopuolelle oikeen mitään kuvia, koska kokonaisuus kertoo millaista meininkiä meillä on ulkona.

Aamulla kahdeksan jälkeen oli vielä sen verran hämärää että piti käyttää salamaa - anteeksi vaan. Ja sitten kun oli valoisaa, ei kamera kerinnyt ilman salamaa Elkun vauhtiin mukaan. Mutta koirahan se tässä nyt pääasia, ei mun valokuvaajan taidot.. eiks niin...

Heh.... ei voi muuta sanoa.

Ei sada lunta, ne on vesipisaroita joihin salamavalo otti kiinni.

Tässä haistellaan tota pientä oksaa.. ja ollaan märkiä. Aika surkeen näkönen otus.

Sain mä Empun tulemaan lähemmäksikin.. vähän liiankin..

Pientä laukkaamista ja loikkimista harjoteltiin. Hassusti silmät kiiltää kuvissa..

Aina tulee joku risu tai puska reitille jota pitää merkata. Hauska huomata miten omasta koirasta oppii tuntemaan tiettyjä eleitä, tässä esim. asettaudutaan sopivaan jalan nosto asentoon.

Aika ahkerasti noita polun reunoja pitkin kuljettiin. Uros kun ollaan...

Mutta välillä piti käydä mättähien puolella tutkimassa sieltä kuuluvia ääniä.

Ja äkkiä takas polulle. Ei oikeesti muuten ollut noin pimeetä kun näyttää näissä kuvissa. Salaman käyttö vaan sotkee sen tollaseks. tyhmää....

Tällasia loikkivaisia otuksia tuolla metsässä kulkee.

Ja kun päästiin mäenlaelle, sielläkin piti vähän ottaa vauhtia. Ihana tää kuva, korvat ja kaikki on vauhdissa mukana.

Tryffeli possu työssään.

Hui kamalan pimeän näköstä... Miten sen tolleen sulkeekin kaiken luonnonvalon pois..

Tässä näkee vähän taivastakin ja se kyllä kertoo ettei ole säkkipimeää enää.

Sitten alettiin vähän rauhottua. Märkä turkki alkoi kutittaa ikävästi, eikä siinä sitten muu auttanut kuin pistää persiilleen mättäälle ja rapsuttaa.

Tutkimusmatkailija...

Empulla on iso ja valkoinen häntä.

Ihmisseuralainen alkoi käydä tylsäksi ja Emppu päätti etsiä mielenkiintoisia hajuja kepeistä ja risuista.

Jotain taisi löytyä...

Ohhoijaa, tylsä toi ihminen...

Joskus tuntuu että Elmeri tiedostaa kameran ja sen merkityksen. Ja myös sen että saa kehuja kun on kiltisti kuvatessa.

Tässä sitten sain siedettävän kuvan ilman salamavaloa, kun Elkku oli sen verran rauhallinen. Huomaa aika helposti eron, alkaa jo olla aika valosaa tässä.

Joku hyvä keppi taisi löytyä...

Sitten kun aletaan työstää kunnolla, pitää ottaa koko kroppa menoon mukaan.

Tässä kuului jotain rapinaa tuolta suunnasta johon Emppu katselee. En kyllä nähnyt  mitään, varmaan kurre tai pupu.

Sama asento, ilman salamavaloa. Noin valoisaa jo. Missä se kurre on?

Samapa tuo, en ole ajokoira, olen tutkijakoira.

Ja nytte olen vuoristolaskeutujakoira.

Sitten oltiin jo reippaasti takaisinpäin kävelemässä, mäeltä alas -  taas polun pieliä pitkin.

Vielä ennen metsästä poistumista käytiin juoksemassa sammaleisen kallion päällä.

Nähtiin naapuritalossa asuva ajokoira täti, joka aina vikisee tavatessaan Elkun. Elkku vähän yritti leikkiä, mutta mä sitten käskin sen pois kun oltiin ilman hihnaa eikä se sitten ole kiva ohikulkevalle koiran ulkoiluttajalle. Onneksi Emppu on kilteistä kiltein ja vieläpä totteli mua kun mentiin sisälle rappuun.
Emppu on siitäkin ihana lenkkikaveri, että hän ei hauku. Ei hauku sisällä, ei hauku ulkona eikä hauku parvekkeellakaan. Ainoastaan silloin saattaa päästää haukahduksen jos joku hänen leluistaan ei tottele häntä.

Toivottavasti jollekin kyläilijälle nyt oli iloa tästä kuvakimarasta. Laittakaa kaikki rohkeasti kommenttia. Voin koittaa olla aktiivisempi yhdistämään Emppua ja kameraa. ;)

Hyvää yötä.

-Pia