Voi kuinka Elmeri pelkäsikään Imuria! Se oli kyllä kovin mielenkiintoinen mutta niin hurjan pelottava. Ei sitä lähelle uskaltanut mennä. Mutta koska koti-kotona asuessani meillä ollut tiibetinspanieli Osku, oli tottunut siihen että se imuroidaan aina muun asunnon siivoamisen yhteydessä - ajattelin että olisi kiva jos mun koira tottuisi kans.

Joka kerta kun meillä on imuroiltu Super tehokkaasti, niin että Elmerillä on ollut aikaa rauhoittua ja tutustua imurin hurinaan, olemme aina hiukan -pikkuhiljaa, totuttaneet Elmeriä siihen että kun imuri tulee lähemmäs, ei ole mitään syytä huoleen vaan voi jopa olla luvassa aika mukavat oltavat!

Tänään se sitten lopulta onnistui!

Imuri laitettiin minimaaliselle imulle ja pikkuhiljaa harjapäällä silitellen Elmerin selkää alettiin imuroida:

 

Ensin vähän tuosta... Joo ja sitten vähäsen täältä...

O-OU! Sitten olikin jo niin kivaa että ihan selälleen piti heittäytyä... Kyllä se varmasti tuntui hyvältä kun kaikki kutittavat irtokarvat sai kyytiä ja ilmavirtakin hiukan viilensi.

"Hei Kamoon! Älä nyv viä sitä siit mihenkää!" Elmeri innostui jopa näin kovasti että kun karvapää suulake erkani, sen perään piti ruveta hapuilemaan.

Ja se kannatti! Oi voi sentään.. Sentään Sentään...

Sitten noustiin taas välillä ylös että saatiin Ryijykin kunnolla imuroitua. Huomatkaa Elmerin nautiskelevainen virne!

Nojoo... Sitten se meni vähän leikkimiseksikin.. Ei paljon pelottanu enää!

"Sit tää löis sitä siihen ja sit se tulis takas ja imurois tätä viel vähäse"

Sitten kun oltiin saatu koko 6,5kg järkäle imuroitua, oli alle 100 grammaisen kaverin vuoro... Niin meidän simo on kyllä alle 100g, mutta ei me Simoa alettu imurida. Vaaaan...

Nallea!

Vähän sellanen osin mustasukkainen vaikutelma Elmerin käytöksestä tuli.. No ei vaan! Pikkasen huolissaan se kyllä oli Nallensa kohtalosta. Mutta kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin. :)

Kyllä nyt on kiva mieli kun tietää että voi ilman suurta suostuttelua imuroida Pojan, varsinkin näin karvanlähtö aikaan tää lämmittää mieltä.