Teimme kultani, elmerini ja kahden täti-ihmisen (kultani äiti ja täti) kanssa pitkäperjantaina pienen retken merenrantaan tuulen keskelle. Heillä oli mukana vähän evästä, vähän enemmänkin. Oli makkaraa, voileipää, mehua ja teetä. Eli just hyvä satsi merenrannassa nuotion äärellä mussutettavaksi. Niin ja mulla oli taskussa broilerimakkaran paloja Ihanalle Elmerilleni.

Me siinä hiukan niemen nokkaa kierrettiin ja käveltiin. Tutkittiin rantoja ja vertailtiin nuotiopaikkoja. Elmerin kanssa me löydettiin maasta paljon pieniä simpukan kuoria, sellaisia ohuita jotka menee helposti rikki. Niitä oli tosi paljon. Sitten me löydettiin kauniita pyöreä reunaisia valkoisia kiviä ja Elmeri luuli että mulla on makkaraa kädessä ja koitti syödä ne;

Noin ihana auringon säde meitä hyväili siellä rannassa, ei se tuulikaan sitten haitannut kun oli kuitenkin kunnolla vaatetta päällä. Elmeri sai sitten kivien maistelun jälkeen kuitenkin ihan oikeesti makkaraa, kun me vähän temppuiltiin samalla. Elmeristä tulee varmaan isona akrobaatti.

Löydettiin mukava kivinen paikka johon saatiin nuotio tehtyä ja siihen ei edes tuuli jostain syystä päässyt vaikka joka paikassa muuten oli kova tuuli. Meillä kävi hyvä tuuri. Elmeri järsi kaisloja sillä aikaa kun muut paistoivat makkaraa tikun nokassa. Sai Elmerikin sitten oman pikkusen pätkänsä, tosin minä kyllä paistoin sen ensin -Elmeri ei vielä osaa pitää makkaraa nuotiossa.

Siellä rannassa me oltiinkin sitten pari tuntia ja kyllä oli posket punaiset sen jälkeen. Elmerikin oli aika väsynyt kun lähtiessä vielä nähtiin kaksi isoa mustaa Labradori-poikaa ja ne kovasti tahtoivat Elmerin kanssa leikkiä. Hyvin kiltisti he toimeen tulivatkin mutta kyllä Elmeri aina väsyy kun isojen koirien kanssa leikkii.

Niin sitä sitten kuukahdettiin omaan laatikkoon vähän sellainen juopuneelta vaikuttava olotila päällä;

"Älä häiritte mua kummää ala nytte nukkuu hei"