Ystäväni Miian ja hänen miehensä kanssa menimme käymään lemmikkitarvike kaupassa, kun he perjantaina tulivat tänne suureen kaupunkiin asioille.

Löysinpä Elmerille siis aivan ihanan vihreän pallon jolle on tehty silmät, kädet ja jalat. Se on siis aivan selvästi sammakko. Arvelin että Elmeri saattaisi siitä tykätä kun kaikki riepotettavat ja pomppivat lelut on kivoja. Ja tässä on molemmat ominaisuudet vakiona!

Näin me sillä sitten leikittiin jonain päivänä, en muista enää minä päivänä kuvat on otettu - koska lelu on ollut ihan ykkönen tosta perjantaista lähtien. ^__^

Elmerille tyypilliseen tapaan, toinen silmä sai jo kyytiä ensitapaamisella, mutta se ei onneksi menoa haittaa. (nykyään sammakon näkö on jo täysin rappeutunut... sattuneista syistä)

Ja taas Emppu poseeraa kun näki kameran! Haha!!!

Sammakko lenteli sinne tänne!

Eikö ookkin mun koirani sulonen... :)

Lelu menee karkuun, sinne....

...ja lelu menee karkuun tänne! :D

Sitten on taas kivaa kun pitää suojella Sammakkoa ettei kukaan vaan varasta sitä, hurjista yrityksistä huolimatta!

Selvästikin tietää kumpi voitti. Minä, ja Sammakko lensi eteiseen jotta Elmeri voi sen sieltä ylpeästi kantaa taas takaisin!

Sammakko saa kyllä kovaa kyytiä Elmerin käsittelyssä!

Ja taas revitään kilpaa.... Kumpi voitti?

No lelu päätyi eteiseen,  mitä siitä voi päätellä. Elmeri taisi nähdä leikkinsä keskeyttäjän... Joku ukkeli tulee aina hänelle jotain huutelemaan.

Tässä ihan yleisin leikkimis asento, lelu tassuissa, hampaat lelussa ja Peppu pystyssä! Hihi!

Elmerin posket menee ihan kasaan kun se puree oikeen kovasti. Söpö!

Elmeri ISTU!
Paikka, EI OTA!

Elmeri, OLE HYVÄ!

KIMPPUUUUUUUN!!!!

Näin kivaa meillä on kun yhdessä leikitään, aika usein Elmeri kyllä leikkii yksikseen. Joten sitten se onkin oikein super-kivaa kun minä leikin hänen kanssaan.
Parhaillaan Elmeri kiertelee mua levottomana ja odottaa aamu kävelylle lähtöä. Eiköhän odotus tuotapikaa palkita!

Love, Pia

Elmeristä on tullut varsinainen linssilude. Poika on saanut niin kovasti kehuja aina kun salamavalo välkähtää, että hän on yhdistänyt kameran hyväksi asiaksi - hyvä näin.
Kaikkihan tietää että kameran tarkentaessa kohdettaan, syttyy punainen valo. Tuo valo on Elmerille kuin käsky "oleppas kiltisti, ja hymyile" Sillä tuon punaisen valon syttyessä Elmeri rauhoittuu, ja katsoo kauniisti kameraan ja odottaa saamiaan kehuja.

Äidilläni

Tarkulla oli 48vuotis syntymäpäivä 11. päivä tammikuuta ja Elmeri oli mukana juhlistamassa tuota päivää. Hänestä piti sitten tietysti ottaa pari kuvaa kun hän poseeraa... Pari ja pari..

Leikkiminen keskeytyi kuin seinään kameran tullessa kehiin.

Leikin tiimellyksessä on aina kiva huikata Elmerille että katsoppas taas poika kameraan, ja Elmerihän katsoo.

Kun oikein kehuu toista, saattaa sama asento pysyä useammankin kuvan ajan. Lähemmäksi voi mennä kameran kanssa vaikka lelu on hyppysissä. Ilman kameraa Elmeri syöksyisi pelastamaan lelunsa varkaan kynsiltä.

Kyllä Elmeri näköjään jotain muutakin huomaa vaikka kuvaus sessio on käynnissä. Vähän näyttää siltä ettei Elkku oikeen tiedä mitä pitäis tehdä. Leikkiskö lelullla, poseeraisko kameralle vai juoksisko eteisestä kuluvien äänien perään.

Sitten kun aletaan oikein huvittelemaan Elmerin linssiluteilulle, kokeillaan meneekö hän maahan käskystä - ilman sen kummempaa palkkaa kuin kamera ja kehut siitä hyvästä. Toimii!

Elmeri myös istuu palkkana "vain" suuret kiitokset ja rapsutukset. Ei se koira oikeasti tarvitse aina hei ruokaa!!!

Ja näin hienosti Elkku nousee "asentoon" kun antaa pelkän käskyn ASENTO! Kyllä tästä sitten jo irtosikin kunnon rapsutukset ja kehut - tietysti tämän jälkeen myös rentouduttiin kunnon leikkimisellä, rapiseva pehmohelistin sai kyytiä Elmerin ravistellessa sitä. :)

Tossa kun kuvia latasin kirjoitukseen, huomasin että Elmeristä on kuva samanlaisessa asennossa puolen vuoden ikäisenäkin... laitan ne kaksi samanlaista tähän vielä vertailun vuoksi.

Hiukan on kuvaaja ollut eri suunnassa tossa aiemmassa kuvassa kun Elmeri katsoo enemmän ylöspäin. Mutta kyllä on pikkunen muuttunut, mahtava ryijykin kasvanut leuan alle!

Mun ihana Elmerini!

love, Pia

Nyt on PALJON kuvia.
Oltiin Empun kanssa aamulla metsässä lenkillä, meidän naapurimetsä on tollanen pieni kaupunkilaismetsä joka on ihan kohtalaisen kokoisella mäellä tossa vieressä. Aamulla satoi koko sen ajan kun oltiin lenkillä, se ei menoa haitannut mutta Emppu on kyllä muutamassa kuvassa tosi märkä.
Kuvia on paljon, koska kun kerrankin muistin ottaa kameran mukaan lenkille, otin sitte kans kuvia. En osannut jättää ulkopuolelle oikeen mitään kuvia, koska kokonaisuus kertoo millaista meininkiä meillä on ulkona.

Aamulla kahdeksan jälkeen oli vielä sen verran hämärää että piti käyttää salamaa - anteeksi vaan. Ja sitten kun oli valoisaa, ei kamera kerinnyt ilman salamaa Elkun vauhtiin mukaan. Mutta koirahan se tässä nyt pääasia, ei mun valokuvaajan taidot.. eiks niin...

Heh.... ei voi muuta sanoa.

Ei sada lunta, ne on vesipisaroita joihin salamavalo otti kiinni.

Tässä haistellaan tota pientä oksaa.. ja ollaan märkiä. Aika surkeen näkönen otus.

Sain mä Empun tulemaan lähemmäksikin.. vähän liiankin..

Pientä laukkaamista ja loikkimista harjoteltiin. Hassusti silmät kiiltää kuvissa..

Aina tulee joku risu tai puska reitille jota pitää merkata. Hauska huomata miten omasta koirasta oppii tuntemaan tiettyjä eleitä, tässä esim. asettaudutaan sopivaan jalan nosto asentoon.

Aika ahkerasti noita polun reunoja pitkin kuljettiin. Uros kun ollaan...

Mutta välillä piti käydä mättähien puolella tutkimassa sieltä kuuluvia ääniä.

Ja äkkiä takas polulle. Ei oikeesti muuten ollut noin pimeetä kun näyttää näissä kuvissa. Salaman käyttö vaan sotkee sen tollaseks. tyhmää....

Tällasia loikkivaisia otuksia tuolla metsässä kulkee.

Ja kun päästiin mäenlaelle, sielläkin piti vähän ottaa vauhtia. Ihana tää kuva, korvat ja kaikki on vauhdissa mukana.

Tryffeli possu työssään.

Hui kamalan pimeän näköstä... Miten sen tolleen sulkeekin kaiken luonnonvalon pois..

Tässä näkee vähän taivastakin ja se kyllä kertoo ettei ole säkkipimeää enää.

Sitten alettiin vähän rauhottua. Märkä turkki alkoi kutittaa ikävästi, eikä siinä sitten muu auttanut kuin pistää persiilleen mättäälle ja rapsuttaa.

Tutkimusmatkailija...

Empulla on iso ja valkoinen häntä.

Ihmisseuralainen alkoi käydä tylsäksi ja Emppu päätti etsiä mielenkiintoisia hajuja kepeistä ja risuista.

Jotain taisi löytyä...

Ohhoijaa, tylsä toi ihminen...

Joskus tuntuu että Elmeri tiedostaa kameran ja sen merkityksen. Ja myös sen että saa kehuja kun on kiltisti kuvatessa.

Tässä sitten sain siedettävän kuvan ilman salamavaloa, kun Elkku oli sen verran rauhallinen. Huomaa aika helposti eron, alkaa jo olla aika valosaa tässä.

Joku hyvä keppi taisi löytyä...

Sitten kun aletaan työstää kunnolla, pitää ottaa koko kroppa menoon mukaan.

Tässä kuului jotain rapinaa tuolta suunnasta johon Emppu katselee. En kyllä nähnyt  mitään, varmaan kurre tai pupu.

Sama asento, ilman salamavaloa. Noin valoisaa jo. Missä se kurre on?

Samapa tuo, en ole ajokoira, olen tutkijakoira.

Ja nytte olen vuoristolaskeutujakoira.

Sitten oltiin jo reippaasti takaisinpäin kävelemässä, mäeltä alas -  taas polun pieliä pitkin.

Vielä ennen metsästä poistumista käytiin juoksemassa sammaleisen kallion päällä.

Nähtiin naapuritalossa asuva ajokoira täti, joka aina vikisee tavatessaan Elkun. Elkku vähän yritti leikkiä, mutta mä sitten käskin sen pois kun oltiin ilman hihnaa eikä se sitten ole kiva ohikulkevalle koiran ulkoiluttajalle. Onneksi Emppu on kilteistä kiltein ja vieläpä totteli mua kun mentiin sisälle rappuun.
Emppu on siitäkin ihana lenkkikaveri, että hän ei hauku. Ei hauku sisällä, ei hauku ulkona eikä hauku parvekkeellakaan. Ainoastaan silloin saattaa päästää haukahduksen jos joku hänen leluistaan ei tottele häntä.

Toivottavasti jollekin kyläilijälle nyt oli iloa tästä kuvakimarasta. Laittakaa kaikki rohkeasti kommenttia. Voin koittaa olla aktiivisempi yhdistämään Emppua ja kameraa. ;)

Hyvää yötä.

-Pia

Ajattelinpa ilahduttaa teitä laittamalla kuvia Ihanasta Elmeristäni kun siitä on jo vähän aikaa kun on Epeliä tullut kuvattua. Tai ainakaan tänne blogiin en ole ihan just laittanut Elkku kuvia. Nämä tän kertaset poseerauskuvat on sunnuntaina räpsittyjä. Eli tuoreinta vedosta olis meidän herrasta tarjolla. Poika on nyt jo 2v 3kk:n ikäinen ja aivan ihana.

Harvoin saadaan Elkku pysymään näin rauhallisesti ja kauniisti kuvia varten. Tässä ei poika edes irvistä, vaikka se on enemmän kuin tavallista. 
Todennäköisesti johtuu siitä kun piti kulmamaitohampaat leikata pois aikuisten hampaiden tieltä, jäivät sit vissiin jotenki sellaseen asentoon että joskus huuli jää hampaiden taakse.

"Elmeri katso alas!"

"Elmeri katso ylös!"

"Elmeri katso oikealle!"

"Hieno poika!"

Sitten on taas tällasta postikorttiainesta. Tästä kuvasta innostuin tekemään itselleni uuden bloginapin, joka löytyy laatikkorivistä samasta paikasta kuin muutkin napit. Kurkkaa, ja ota mukaasi jos tykkäät.
Tästä kuvasta tosiaan sais aika kivan kortin, kasvattaja varmasti tykkäisi.

Nää kaks kuvaa on sellasia "hyvän sivukuvan" haku tuloksia. Ollaan yritetty aina sillon tällön saada sellanen koko kropan kuvaava hyvä sivukuva... En oikeastaan tiedä miksi, mutta toi anoppi-tekele, eli "kämppikseni" äiti, kovasti Elkusta tahtois sellasen. Ehkä näistä jompikumpi kelpaa.

Sitten vähän vähemmän poseeraamista.... ihan vähän vaan.

Jos tahtoo jotain herkkua, pitää olla ensin kiltisti. Istua nätisti ja odottaa. Ja tässä kuvassa Elmeri hoitaa hienosti ton odottamisen, katseesta näkee että kuvaajalla voi olla jotain herkkua takataskussa.

Sitten kun on nätisti jaksanut odottaa ja vähän tassua paiskannut niin palkintona on Possari! Pitkästä aikaa. Voi miten se maistuikaan hyvältä. Oli pakko syödä kerralla pois, imuri kävi välillä vaanimassa Possaria mutta kun siitä piti hyvin huolta, sai itse syödä sen ihan kokonaan. NAMI!

-Pia
Ps. Lenkkikuvia odotellessa, kyllä se päivä kohta valkenee....

Vähän myöhäinen kirjoitus taas. Olimme 18.8. Turussa käymässä kun oli vielä kesälomaa. Turun kauppahallista ostin SianSydämen - nami. Ei ollut kallis ja oli helppo laittaakin, siis koiralle, syömäkuntoon.

Ensin päätin keittää sitä hiukan, jonkun vajaan tunnin keitin sitä rauhallisesti.

Noin nätti toi on, ja tuoksui muuten ihanalta. ;)

Ja näin meidän herra kiltisti odotti että hänen sapuskansa valmistuu.

Mikä voikaan olla tärkeämpää tällä hetkellä... Ei niin mikään!

Tollaselta se näyttää kipassa. Toi on kyllä vaan puolikas kun kokonainen olis ollut jo viikon ruoka-annoksen kokoinen. Haha, olis Elkku saanu valvasti vatsanpuruja vaan. Mutta aikamoinen herkku annos näyttäis olevan tarjolla.

Sitten herkku piti kuljettaa matolle että sitä voi tutkia tarkemmin...

Sitten kun namipala on matolla niin voi jalat tukevassa asennossa maistella tätä uutta tuttavuutta.

Mutta sit se saamarin valokuvaaja alkoi tungeksia liian lähelle, piti napata herkku suuhun ja ainakin yrittää siirtyä sivummalle herkuttelemaan.

Toisen puolikkaan annoin elmerille hänen 2-vuotispäivänä, mutta se jäi syömättä koska elmerin sisäinen susi meinasi hyökätä mun kimppuun ja sitten elmeri siirtyikin parvekkeelle vilvottelemaan, heh heh.

-Pia

Elmerillä oli pentuna vaaleansininen tutti, hän löysi sen lumikinoksesta silloisen kotimme läheltä. Se tutti oli uskomattoman rakas ja hauska lelu, se pyörähti vikkelästi karkuun elmerin tassuja jolloin oli IHAN pakko juosta se kiinni jonka johdosta se karkasi jälleen. Valitettavasti tuolle tutille kävi kylmästi keväällä, elmeri nimittäin oli ilmeisesti voimain tunnoissaan kun yhtäkkiä tutin vaaleansininen reunus halkesi - tutti muutti kaatopaikalle!

Mutta nyt tänä viikonloppuna elmeri teki mahtavan löydön! Olisiko se nyt ollut perjantain iltalenkki kun tuo ukkelini huomasi elmerin napanneen jotain polulta suuhunsa. Ei sitten millään olisi halunnut sitä mulle antaa, kun lopulta sain sen huomasin elmerin löytäneen minkäs muunkaan kuin Tutin, tällä kertaa sellasen vihreähkön. Noh... tultiin tutti suussa sitten kotiin, hississäkään ei voinut tutista irrottaa. Minä sitten innokkaana koiran omistajana ja blogin pitäjänä kahmaisin kameran kouraani ja sitten elmeri sai oikein luvan kanssa hupsutella tutteinensa!

Kuvia tuli niin paljon että päätin säästää sivutilaa ja kasasin niistä tällaiset vähän ku kollaasit! Saa nauraa!

Tässä elmerille tyypilliseen tapaan tuttia pidetään suussa, se lasketaan lattialle ja laitetaan naama sen viereen.. Sitten sitä tönäistään etukäpälällä ja ihmetellään kun se karkasi.. sitten kurkotellaan ja yritetään metsästää se takaisin.. Ja sitten sitä pidetään suussa, laitetaan lattialle ja naama viereen ja tätä sitten jatkuu muutamaan kertaan kunnes sitä aletaan heitellä pitkin lattioita..

Näin sitä sitten pidetään hyvänä.. ja heitellään pitkin lattioita. Tönitään ja ihmetellään, metsästetään ja haudotaan! Ehkä pikkuisen tyhmä, mutta musta aivan mainio kuva tuo kolmannen rivin keskellä.. Vai mitä mieltä muut on?

Näkeekö muut tässä kuvasarjassa toisen rivin keskimmäisessä kuvassa Elmerin hurjan "tyhmä tutti, tapan sut" -ilmeen? Ja lopussa sitten elmerin tyytyväisen ilmeen vieressä tutti kaiken tämän edellä tapahtuneen kokeneena... Tämä tutti muutti huomattavasti nopeammin kaatopaikalle kuin edeltäjänsä!

-Pia

Menimme porukalla mökille vappua viettämään, Elmerillehän se oli aivan mahtavaa aikaa. Otus sai kuljeskella mökillä vapaana omaan tahtiin. Löysimme vanhan pallon puuvajan hyllyjen seasta ja Elmerille tuo sitten lopulta päätyi - tietenkin.

Ensin odotettaan kiltisti mökin verannalla että pallon saa leikkeihin. Joskus ei meinaa takapuoli yltää maahan asti kun Istumaan pyydetään.. mutta pikkuhiljaa se alkaa saavuttaa maata ja heti kun koira on istuma asennossa - pallon kohtalo on sinetöity.

Palloa kiikutettiin nurmikolle ja muutenkin pitkin mökin pihaa. Ensin sitä haisteltiin ja tutkittiin ja sitten alkoi retuutus. Eipä tiedä vaikka Elmeri olisi tahtonut esitellä pallolle koko mökkipihan parhaat loikoilupaikat ja muut.

Keinun ja ison kivenlohkareen vieressä ainakin on ollut kovin mukava makoilla päivisin auringon paisteessa. Hauska seurata mökillä ollessa kun Elmeri osaa niin normaalisti olla siellä vapaana. Ei ole kuin muutaman kerran rämpinyt metsän puolelta kun olen huudellut herran perään. :D

Elmerin leluilla on tapana kierähdellä karkuun jolloin Elmerin pitää syöksyä ne kiinni. Yleensä niiden karkureissut saavat alkunsa Elmerin hassusta tavasta tönäistä niitä aivan kuin ei itse huomaisikaan... Tässä taas eräs kerta kun pallo karkaa. Takana selvästikin useampi tunti pallottelua kun herra pysyy tukevasti makuu asennossa kaikesta huolimatta.

Elmeristä kehkeytyi tehokas tappaja, palloa piti työn tuoksinassa hiukan teippaillakin kun alkoi vanut pursua ulos. Huomatkaa tuo hullunkiilto Elmerin silmissä. Hullu Tappaja Monsteri!

Hmm.. Niin.. Välillä oli vähän kovempikin vauhti...njoo..

Tää on mun ihan suosikkini. Elmerillä on ihana saalistaja ilme. Ainakin siinä määrin mitä nyt koiralla on mahdollista olla ilmeitä. :D Tässä vaiheessa ei pallo näköjään ollutkaan vielä ihan niin rikki. Mutta kaikkihan me tiedämme miten tässä sitten kävi!

Hauska Vappu meillä oli, ja Elmerillä myös.

Tehtiin siellä vähän jotain töitäkin mutta ketä ne nyt kiinnostaa?

-Pia

Voi kuinka Elmeri pelkäsikään Imuria! Se oli kyllä kovin mielenkiintoinen mutta niin hurjan pelottava. Ei sitä lähelle uskaltanut mennä. Mutta koska koti-kotona asuessani meillä ollut tiibetinspanieli Osku, oli tottunut siihen että se imuroidaan aina muun asunnon siivoamisen yhteydessä - ajattelin että olisi kiva jos mun koira tottuisi kans.

Joka kerta kun meillä on imuroiltu Super tehokkaasti, niin että Elmerillä on ollut aikaa rauhoittua ja tutustua imurin hurinaan, olemme aina hiukan -pikkuhiljaa, totuttaneet Elmeriä siihen että kun imuri tulee lähemmäs, ei ole mitään syytä huoleen vaan voi jopa olla luvassa aika mukavat oltavat!

Tänään se sitten lopulta onnistui!

Imuri laitettiin minimaaliselle imulle ja pikkuhiljaa harjapäällä silitellen Elmerin selkää alettiin imuroida:

Ensin vähän tuosta... Joo ja sitten vähäsen täältä...

O-OU! Sitten olikin jo niin kivaa että ihan selälleen piti heittäytyä... Kyllä se varmasti tuntui hyvältä kun kaikki kutittavat irtokarvat sai kyytiä ja ilmavirtakin hiukan viilensi.

"Hei Kamoon! Älä nyv viä sitä siit mihenkää!" Elmeri innostui jopa näin kovasti että kun karvapää suulake erkani, sen perään piti ruveta hapuilemaan.

Ja se kannatti! Oi voi sentään.. Sentään Sentään...

Sitten noustiin taas välillä ylös että saatiin Ryijykin kunnolla imuroitua. Huomatkaa Elmerin nautiskelevainen virne!

Nojoo... Sitten se meni vähän leikkimiseksikin.. Ei paljon pelottanu enää!

"Sit tää löis sitä siihen ja sit se tulis takas ja imurois tätä viel vähäse"

Sitten kun oltiin saatu koko 6,5kg järkäle imuroitua, oli alle 100 grammaisen kaverin vuoro... Niin meidän simo on kyllä alle 100g, mutta ei me Simoa alettu imurida. Vaaaan...

Nallea!

Vähän sellanen osin mustasukkainen vaikutelma Elmerin käytöksestä tuli.. No ei vaan! Pikkasen huolissaan se kyllä oli Nallensa kohtalosta. Mutta kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin. :)

Kyllä nyt on kiva mieli kun tietää että voi ilman suurta suostuttelua imuroida Pojan, varsinkin näin karvanlähtö aikaan tää lämmittää mieltä.

Oli kaunis ja rauhallinen aamupäivä perjantaina 28.3. kunnes Elmerille putosi kuin lahjana taivaasta -Lihapulla!

Sitähän piti sitten ensin tutkailla ja haistella, eihän nyt tuollaista herkkua voi noin vaan suuhunsa pistää. Ja varsinkin kun yksi tulee kameran kanssa viereen ihmettelemään.

Elmerille ominaiseen tapaan sen vieressä makoiltiin ja kiemurreltiin, varmaan se on joku rituaali joka saa lihapullan tai herkun nyt ylipäätään, maistumaan entistäkin paremmalta! No, antaa pojan kiemurrella jos kert tahtoo.

Pikkuhiljaa siihen voi alkaa tarttua varovasti -kunhan muistaa ettei purase liian kovaa. Sehän vois mennä rikki siitä! Syöksymis kuvassa, huomioikaahan tuo loikkaava takajalka! Tää on Saalistusta!

Vähän jos sitä laskis tohon matolle ja tarkistais vielä että se on kunnossa, ettei ruumiillisia vahinkoja ehtinyt tulla hyökkäyksen aikana.

"Mu-ha-ha-haaa, nymmää pistän sup poskeeni!!!" rouskista rouskis... Kyllä se on sitten hyvää tuo lihapulla, kunhan sen maun antaa rauhassa kehittyä matolla pyörien.

"Mihin sää pistis semmu lihapullan? häh?"

"Aijoo... määhä taisi syäd se iha ite.. ai jukra mut ol hyvää"

Kyllä meidän Elmeri se saa yhdestä lihapullasta pitkäksi aikaa puuhaa itsellensä. Mitäköhän mahtaisi tapahtua jos sille antaisi kokonaisen Grillimakkaran? Muuten kyllä mutta se on noin pienelle vähän turhan tuhti herkku. Varsinkin kun pienemmästäkin iloa riittää.

Teimme kultani, elmerini ja kahden täti-ihmisen (kultani äiti ja täti) kanssa pitkäperjantaina pienen retken merenrantaan tuulen keskelle. Heillä oli mukana vähän evästä, vähän enemmänkin. Oli makkaraa, voileipää, mehua ja teetä. Eli just hyvä satsi merenrannassa nuotion äärellä mussutettavaksi. Niin ja mulla oli taskussa broilerimakkaran paloja Ihanalle Elmerilleni.

Me siinä hiukan niemen nokkaa kierrettiin ja käveltiin. Tutkittiin rantoja ja vertailtiin nuotiopaikkoja. Elmerin kanssa me löydettiin maasta paljon pieniä simpukan kuoria, sellaisia ohuita jotka menee helposti rikki. Niitä oli tosi paljon. Sitten me löydettiin kauniita pyöreä reunaisia valkoisia kiviä ja Elmeri luuli että mulla on makkaraa kädessä ja koitti syödä ne;

Noin ihana auringon säde meitä hyväili siellä rannassa, ei se tuulikaan sitten haitannut kun oli kuitenkin kunnolla vaatetta päällä. Elmeri sai sitten kivien maistelun jälkeen kuitenkin ihan oikeesti makkaraa, kun me vähän temppuiltiin samalla. Elmeristä tulee varmaan isona akrobaatti.

Löydettiin mukava kivinen paikka johon saatiin nuotio tehtyä ja siihen ei edes tuuli jostain syystä päässyt vaikka joka paikassa muuten oli kova tuuli. Meillä kävi hyvä tuuri. Elmeri järsi kaisloja sillä aikaa kun muut paistoivat makkaraa tikun nokassa. Sai Elmerikin sitten oman pikkusen pätkänsä, tosin minä kyllä paistoin sen ensin -Elmeri ei vielä osaa pitää makkaraa nuotiossa.

Siellä rannassa me oltiinkin sitten pari tuntia ja kyllä oli posket punaiset sen jälkeen. Elmerikin oli aika väsynyt kun lähtiessä vielä nähtiin kaksi isoa mustaa Labradori-poikaa ja ne kovasti tahtoivat Elmerin kanssa leikkiä. Hyvin kiltisti he toimeen tulivatkin mutta kyllä Elmeri aina väsyy kun isojen koirien kanssa leikkii.

Niin sitä sitten kuukahdettiin omaan laatikkoon vähän sellainen juopuneelta vaikuttava olotila päällä;

"Älä häiritte mua kummää ala nytte nukkuu hei"

Tää on sitten viiminen jouluaiheinen kirjoitus. On vaan pakko laittaa muutama hauska kuva Elmeristä kun se odotteli saavansa tuon edellisessä Elmeri-kirjoituksessa saamansa lahjan. Eli oltiin kultani vanhemmilla jouluaattona, ja Elmeri siinä sitten vahti lahja kasaa kovasti, tietenkin kun yksi paketti haisi niin houkuttelevalta...

Ei sitä voi silmiään irrottaa ihanista paketeista. niiden vieressä on hyvä makoilla ja odottaa että joku kohta ne jakaisi... Kyllä odottaminen kannatti. :)

Tässä nyt oli sitten muutama kirjoitus meidän joulusta 2007.

Tälleen myöhässä toivotan kaikille Hyvää Vuotta 2008!

toivottavasti jaksatte tämän vuoden puolellakin lukea ja kommentoida tätä mun kohta 1-vuotiasta blogiani. ;)

Koska kone on ollut sairaslomalla (viruksia ja vastaavia) en ole päässyt päivittämään blogia kuten edellisessä kirjoituksessa kerroinkin. Niin siitä johtuen kirjoitan nyt jälkikäteen jouluaiheiset jutut. Kuviakin kun on. Tämä kirjoitus koskee nyt Ihanaa Elmeriäni!

Elmeri oli ollut koko vuoden melko kiltti poika, ja joulupukki olikin päättänyt antaa karvakorvalle neljä lahjaa. Yhden se sai oltuaan kiltti Minulle, yhden koska oli ollut kiltti kultani Äidille (käytännössä siis anopilleni), yksi lahja tuli kultani Tädille kiltteilystä ja oli poika ollut myös minun äidille kiltti koska siitäkin hyvästä hän sai lahjan.

Mutta kuvia on nyt vain tästä Minulle kilttinä olemisesta ansaitusta lahjasta. Menee aika vaikeaselkoiseksi, eli sanotaan nyt silläkin uhalla että jonkun maailma romuttuu kuulessaan ettei joulupukki tuo kaikkia lahjoja, että tämä lahja oli siis minulta!

Ensin tietysti pakettia haisteltiin joulupukkia odoteltaessa - kaikki paketithan odottivat kuusen alla joulupukin tuloa. Sitten kun paketin sai itselleen, alkoi eriskummallinen kiertely ja haistelu... vähän uskallettiin hampaillakin koittaa..

Lopulta haju vei mennessään ja oli pakko käyttää voimakeinoja saadakseen selvää mikä tuo kiva haju oli....

"Oi mutta... Voi sentään.. Tämähän on ihana.. Vallan mahtava... Poron sääriluu! Nam! ompas kivan makuinen!" Elmeri jäi sitten nautiskelemaan uudenlaisesta tuttavuudestaan.

Elmeri tykkää pahvipaketeista kuten cokacola tölkkien pahvikääreistä, siis sellasten sikspäkkien.. niiden kanssa on monta kivaa hetkeä vietetty.

Tällä kertaa elmeri sai tyhjennetyn postipaketin leikkikaveriksi. Siitä ei vaan riemua riittänyt niin pitkäksi aikaa... Hän vaan mielummin piti sitä suussa. Tälleen:

Me ollaan taas räpsitty elmeristä ihania Hassuttelu kuvia. Mulla on ollut hauskaa ainakin kun olen näitä tutkaillut. Yritän siis hiukan hauskuttaa myös uskollisia bloginilukijoitanikin. Elmerin kustannuksella - kuinkas muutenkaan. Onneksi Elmeri ei ota nokkiinsa näistä mun hassutteluista!

Ensin sellainen tilanne jossa meiltä oli ruokaillessa jäänyt tuorepastaa ylimääräistä ja ajattelin kokeilla mitä Poika siihen sanoo. nooooh... tykkäs hän tuo siitä! Kerkes viel poseeraamaankin..

VOI ELÄMÄ MÄÄ EN KESTÄ! Kattokaa ny miten toi pasta tulee ton yhden poskesta ulos, ja kiemurtelee ruokakipan reunalla.. :D

Ja sitten vähän samankaltainen mutta tilanne oli vaan ihan leikin tiimellyksessä!

Wheee! Ihanan valottunut tuo poitsun naama! Muistelisin että tää oli sellanen tilanne että Elmeri loikkas jotenkin kahdelle jalalle ja kamera tuli vastaan!

Viime viikon lauantaina kaverini tuli tyttöystävänsä ja koiran(pentun)sa kanssa kylään. Tuo heidän koira on Staffi eli Staffordshirenbullterrieri. Koiran kutsumanimi on Rambo ja oikeen vilkas ja fiksu nuorimies!

Ihan rehellisesti sanottuna positiivisesti yllätyttiin miten hienosti ovat saaneet koiran kasvamaan! Osaa istua ja rauhottua ja muutenkin tottelee hienosti vaikka ikää on vasta 5kk!

Kyllähän se vähän erikoiselta tuntui, kun toinen on ihan "vauva" vielä ja meidän Elmeri on yli vuoden. Niin tämä toinen on hurjine ulkomuotoineen (siis edelleen elmeriin verrattuna) isompikokoinen jo tuon ikäisenä kuin elmeri "aikuiskokoisena". Mutta sellasta se vaan on. Hienosti pojat tulivat toimeen. Elmerikin on sen verran kakara vielä ettei kotiaan puolusta mitenkään toisilta uroksilta. En kyllä silti usko että elmeri sellaseksi edes tulee kun meillä on niin kova kuri. ;)

Siinä sitä sitten juostiin pitkin kämppää niin että matot oli rullalla ja koirat ihan puhkiläkähdyksissään! Piti sitten hiukan laittaa Elmeriä jäähylle ihan vaan säästääkseen pikkusten sydämiä jotka tykyttii miljoona tahtia sekunnissa. Kyllä Rambokin sitten otti pikkusen unoset siinä ennen kuin lähtivät taas kotiin päin.

Toivottavasti saadaan Pojista hyvät leikkikaverit! Niitä ei voi koskaan olla liikaa! Voi kyllä olla että meidän elmeri voi jäädä pikkasen helposti kakkoseksi kun nyt pojalla on painoa 6,60kg ja Rambolla suurinpiirtein kaksinkertaisesti! Että kun Rambo vielä kasvaa niin elmerin kannattaa oppia juoksemaan lujaa! :)

(sain juuri palautetta että olis pitänyt retusoida elmerin silmä mustaksi, mutta kaikki tietää että koiran silmä kiiltää tolleen valokuvissa! enkä mää ees ois osannu varmaa...)

Huomasin eilen että mun Elmerini aristi hiukan vasenta tassuaan kun leikittiin. Tutkin sitä tarkemmin ja huomasin etten ollut leikannut sen kannus-kynttä riittävästi ja se oli pituutensä vuoksi sitten varmaan johonkin tarttunut ja murtunut. Siinä juuressa oli hiukan verta ja Elmeri aristi sitä TOSI paljon.

Tänään sitten soitin meidän loistavalle eläinlääkärille ja sain ajan klo 14, poikakaverille soitto ja varmistus että pääsee koulusta ajoissa kun itse olin tietysti neljään asti töissä. Sitten kun haettiin poitsu kotiin niin fiilis oli vähän surumielinen.. Elmeri oli niin rassukkana, edes kulmahammas episodin jälkeen ei Elmeri ollut noin reppana kuin nyt oli/on edelleen.

Mutta kiinnittäkää huomio tuohon nättiin liimasiteeseen. Keltainen jossa on koira-aiheisesti vihreitä luita. Ihana! Tuota liimasidettä pidetään pari päivää ja sitten tarvii laittaa joku sukka suojaamaan sitä, joku joka hengittää paremmin.

Ja sitten kun laatikko tuntui häiritsevän elmerin hengittämistä, siirsin reppanan lattialle oman maton päälle ja peiton alle - kuten lääkäri neuvoi. Sitten annoin oman pikku-koiran viekkuun:

joo tiedetään; tää on vaan tätä hölmöä oman lemmikin inhimillistämistä.... ;)

Mun pikkuliikkinen elmeri haukkuni on nyt sitten Yksivuotias poika!

Annoin hänelle madotuslääkkeen, koska viikon päästä pitäisi varailla aikaa lääkärille. Jätkä saadaan rokotettua taas pitkästä aikaa. Siinä samassa sitten punnitsin hänet ja sellaiset 7kg suurinpiirtein näytti meidän epäluotettava vaakamme. Ihan totuudenmukainen paino tuo silti on että uskon antaneeni oikean määrän matolääkettä.

Synttärilahjaksi en Jätkälle nyt mitään ihmeellistä päässyt hankkimaan mutta annoin hänelle uuden lempparipuruluun.. Eli siis sellaisen tossuluun! Niistä se on vauvasta asti tykännyt kovasti. Nytkin juuri selkäni takaa kuuluu repimisääniä kun poitsu availee kengännauhoja! Hihi..

Edit 17.10. :

Nyt sain kuvan siirrettyä VIHDOIN koneelle. Tässä siis autenttinen synttäriluun pureskeluhetki. Musta tää on ihana ja onnistunut tosi hyvin. Tästä sais kivan postikortinkin! :)

Löysinpä tuolta koneen syövereistä kuvia joita olen selvästikin aikonut laittaa tänne blogiin mutta sitten se on vaan jotenkin jäänyt.. Hassua.

Niin, Ihanasta Elmeristäni siis on kyse. Tämä poika sai tänä aamuna ihka uuden lempinimen; Vispilä! Tämä johtuu siis tietysti siitä että aamulla kun herään niin elmeri on hulluna vastassa. Häntä heiluu miljoonaa, Jalat heiluu miljoonaa ja koko pieni koira heiluu miljoonaa! Sitten se alkaa pomppia ja stepata ympyrää.. Hehe.. se on ihan törkeen hauskaa! Siispä aloin kutsua elmeriä "salanimellä" eli hän on nyt sitten Vispilä silloin kun pitää voida puhua hänestä niin ettei hän itse hoksaa.. Poika kun tietysti tunnistaa oman "elmeri" nimensä aika tarkasti! ;)

Nämä kuvat on viime talvelta kun oltiin mökillä. Mökillä oli paljon paljon lunta ja se oli hienoa. Elmerikin tykkäsi vaikka oli aika pieni silloin vielä. Nythän elmeri täyttää jo vuoden tuossa.. 9pvä:n päästä, eli viikonpäästä tiistaina!

Elmeri kävi hiukan vilkaisemassa millaista joella on.. Kirkas ja kaunis oli vesi mutta ei ollenkaan tehnyt mieli mennä kokeilemaan. Huomatkaa tuo luminen kuononpää! Ihan loistava!

Tässä hän jäi ihan hämillään seisomaan keskelle lumihankea. Tuossa ihanasti näkee miten pikkanen pallero hän vielä oli talvella. Takapuolen karvatkaan ei ole "Tipsustuneet" eli kasvaneet sellaisiksi hassuiksi pöksyiksi. Ja muutenkin on karvat lyhyemmät kuin nyt. Heh, Huomatkaa luminen kuononpää! :D

Sitten me vähän hypittiin pojan kanssa. Tämä kuva on jo täällä meidän uudessa asunnossa otettu. Veikkaisin nopeesti että kesä-heinäkuun aikana. Tässä näkyy jo hänen aikuistunutta turkkiaan hienosti. Pörröinen on! Sitten on vielä toinen hyppely kuva:

Tää on vähän parempi omalla tavallaan. Hauskempi ehkäpä.

Elmerin kita! Veikeä ilme poitsulla tässä. Se on aina tuollainen suu auki kohkaaja!

Tänään oltiin uimassa meressä. Heitettiin sellaista kelluvaa palloa ja yllättävän innoissaan poika sen sieltä haki. Elmeri vaan on sellanen että kun se saa sen pallon, niin heti rantauduttuaan lähtee juoksemaan sen pallon kanssa. Mutta meillä oli onneksi toinen "houkutuspallo" mukana, niin saatiin Elmeri moneen kertaan uimaan! On kiva katsella kun toinen juoksee ihan innoissaan, näkee kun pieni eläin oikein nauttii olostaan! En tietenkään muistanut ottaa kameraa mukaan rantaan että ei saatu kuvaa siitäkään uima reissusta! Harmittava takaisku.

Ehkä sitä joskus sitten muistaa kameran ottaa uintireissulle!

Elmerille sattui heinäkuussa jotakin perin kummallista. Taikka ei se nyt niin kummallista, ainahan koirille niin voi sattua. Taikka ei se nyt elmerille niin kummallista ollut, eikä jännittävääkään. Mutta allekirjoittanut jännitti kyllä ja sai sydämen tykytyksiä senkin edestä.

Tämä kyseinen allekirjoittanut nimittäin ihmetteli elmerin ihossa olevia pieniä haavoja. Niitä tutkittiin ja lääkärillekin lopulta mentiin. Lääkäri totesi märkäruveksi ja antoi antibioottia. Elmeri hienosti ja tyytyväisesti kauniit tabletit naposteli menemään kuin suurempaakin herkkua olisi. No okei... emäntänsä vähän höpläsi häntä "istu":ttamalla ja "tassu":ttamalla ja kaikilla maailman "hyppy":tyksillä.. Mutta lääkekuuri oli ja meni kuin myös ruvetkin. Jihuu!

Mutta jännittävintä oli se kun Elmerin nahalta löytyi kiva pieni pyörylä. Varmasti kaikkien koiranomistajien jännittävä painajainen. PUNKKI. Arvatkaa vaan minkälaiset sydänkäyrät olisi sillä hetkellä saatu kun allekirjoittanut koiran karvaa tutkiskeli. Mutta onneksi allekirjoittanut on sen verran viksu ja vilmaattinen että paineli heti Mustiin ja Mirriin (ei mainosteta ehei...) ja osti sellaisen punkki kynän. ja.. TADAA:

HYYYYI eikö ookki hirvittävä ällötys!

onneksi kaikki sujui hyvin ja selvisimme tuosta möntistä.

Alkoi tuo pentuboxi käydä herralle sen verran ahtaaksi että ei ollutkaan enää niin mukavaa hypätä autoon ja kömpiä boxiin. Ehkä jossain määrin sellasta pelkoakin oli havaittavissa.. hyvin vähän silti.

Niinpä sitten marssin eräänä torstai-päivänä Lemmikkieläin kauppaan ja valitsin sopivan kokoisen ja värisen boxin sieltä ja varasin sen meidän herralle. Lauantai-päivä kun koitti, menimme autolla tuon boxin hakemaan. Niin minä kun siis kuljen yksikseni vallan pyörällä -paitsi työajot ajan autolla. :D

Noh, saimme boxin hienosti kuljetettua sisään ja annoimme Pojan tutustua uutukaiseensa:

Oli se kyllä mielenkiintoinen, mutta ei sinne kyllä yhtään pitemmäksi aikaa voinut jäädä -heti kun oli houkutin puruluu saatu hampaisiin, ampaisi tämä pikkuherra pois laatikosta. :D Nokkelaa.

Elmeriä piti välillä ihan todenteolla houkutella sinne... ;D Hehe.. Ajattelin että kun hän muutaman kerran suostuu boxiin menemään - vaikka sitten luun tai namin perässä - voin jättää boxin auki lattialle ja antaa pojan ihan omassa rauhassaan ja mielenkiinnossaan tutustua siihen lähemmin. Noh, kyllä se hyvin onnistuikin mutta Poika kun päätti valita sen mukavamman:

Elmeri kun on niin uskollinen kaikelle omalleen... Ei sitä nyt vanhaa boxia heivata ihan vaan siksi että on itse kasvanut liian isoksi siihen.. Vanhassa vara parempi, sanoo Elmeri.

No, jonkun aikaa kun siinä ahtaudessa ihmetteli maailmaa niin rupesi se uusikin laatikko kummasti kiinnosta. Olihan siellä sentään ihan oikea vaahtomuovipatja jossa oli koira-aiheinen verhoilukin. "Jos sitä nyt hiukan vilkaisisi..." :

"No joo, Okei. Tää on kyllä kiva kun täällä mahtuu olemaan" :

Ja niin Elmerin pentuboxin ovi sulkeutui, ja Elmeri sai uuden ystävän automatkoille, joka tukee häntä niin ylä- kuin alamäissäkin.

Meillä oli tupaantuliaiset tuossa 12.5.

Ne oli mun ja poikakaverini perheitä varten järjestetty kun ei mitään suurensuuria juhlia tahdottu siis. Elmeri oli todella innoissaan juhlista ja tahtoi valmistautua kunnolla ja huolellisesti tähän tilaisuuteen.

Ensin elmeri kävi kylvyssä; kuten hyviin tapoihin kuuluu:

Ja kun oli turkki saatu suhtkoht kuivaksi ja suurimmat pyrähdykset pyrsähdeltyä, piti kunnostautua ja laittaa parhaat päälleen:

Näin meillä juhlitaan ;)

Poikakaverini rakensi jokin aika sitten Elmerille ihanan punaisen (sopii olohuoneen väreihin) lelulaatikon. Aluksi Elmeri pelkäsi laatikkoa, sitten se innostui repimään sieltä leluja niin hyvin kuin ylettyi... ja sitten... noh:

se meni Lelulaatikoon. :D

Hauskaa Vappua Kaikille!

Ollaan nyt viikko asuttu uudessa asunnossa ja vasta tänä viikonloppuna ollaan laitettu asuntoa sen näköiseksi että vähän alkaa jo tuntea olonsa kotoisaksi. Olohuone, Eteinen ja Työhuone on nyt muuttolaatikottomia huoneita. Keittiössä ja Makuuhuoneessa on vielä tavaroita kääreissä. (=kaaoksessa)

Elmerin oloa laitoin kans kotoisammaksi kun Kirppiksellä tänään kävin (ihanaa kun Raumallakin on nyt sunnuntaisin kirppis auki) Joku -todennäköisesti nainen- oli tehnyt pienen läjän kaikenlaisia pussukoita koira-ihmisiä ajatellen. Ostin sitten kaksi pussia. Toinen on hihnaa varten, itse laitoin sinne hihnan, flexin, harjan, kamman, kynsisakset ja puolikuristavan pannan. Ja toinen on "Pussi koirankakkapusseille" johon laitoin.. niin.. Koirankakkapusseja. Kuka Arvasi?? :P Kuvassa hihnapussi on ruskea jossa on kaksi ripustus lenkkiä ja kakkapussi-pussi on vihreä jossa on yksi lenkki. Huomatkaa ihana kangas jota näissä on käytetty.

Kännykällä on tullut Elmeriäkin kuvattua.

Tässä kuvassa Elmeri pääsi poikakaverini vanhempien pihalle juoksentelemaan ilman hihnaa. (eli anoppilaan, elmerin mummila.. hehe) Kuva on kännykkälaatua mutta niin se vaan menee. Elmeri on jollain lailla erikoisen ihanan näköinen tässä.

Elmerin yläkulmahampaat piti siis tosiaan poistattaa kun uudet hampaat tulivat vaikka maitohampaat eivät vielä heiluneetkaan. Eli nämä poistettavat hampaat oli tosiaan maitohampaat, ihan yleistä tiibetinspanieleilla (ainakin). Otettiin tietysti kuvia Elmerin ensimmäisestä nukutus reissusta. Hehe, aika hassua se oli. Mutta kamalalta tuntui, siinä kun se alkoi vaappua ja pudota lähemmäs pöytää. Kun aloin miettiä jos se olisikin se "viimeinen piikki".. Kun se meidän perheen entinen tiibetinspanieli -Osku, lopetettiin piikittämällä. Aika hurjalta tuntui ajatella että viimeisen kerran näkisi oman koiransa liikkeellä... Noo mutta meidän pikku-e:llä on vielä monta yhteistä vuotta meidän kanssa. Tämä hampaiden poisto oli tossa 8.3. (kirjoittelen vähän myöhässä tätä)

Tässä kuva kavalkaadi:

Yllä olevassa kuvassa Elmeri on juuri saanut piikin ja vinkaisi hiukan, eli Toimii! Pöydän ympärillä oli kaikkea kiintoisaa joita piti tutkia mutta pikkuhiljaa katse siirtyi vieresestä ikkunasta ulos ja siitä pikkuhiljaa alaspäin.

Tässä jalat eivät enää jaksaneet kannatella 5,6kg:sta nallekarhua, vaan uni alkoi painaa ja tutkimuspöydän pehmeä matto alkoi tuntua mukavammalta hetki hetkeltä.

Noniin. Aivan hunningolla jo. Tämä tilanne oli erikoinen, sillä aina kun Elmerin lähelle laittaa kasvonsa, poika alkaa nuoleskella kovalla innolla korvia ja muita. Tässä kuitenkin laitoin nenäni melkein kiinni pojan kirsua ja tunsin hänen hengityksen, mutta ilme hänellä silti pysyi kuvan osoittaman kaltaisena. Ihan kuin olisi hauska ilta takana ja muutama tuopillinen liikaa. ;)

Tunnin päästä saimme mennä hakemaan palleroa, kuvaa tilanteesta ei tullut otettua -olin liian tohkeissani nähdessäni pikkuisen. Siellä se makoili punaisen huovan alla ja jonkin verran oli verta tassuille valunut ja alla olevalle makuu alustalle. Tässä kuvassa oltiin jo tultu kotiin. Poika tuntui kovin vilpoiselta jotein laitoin hänelle oman vauvapeittonsa. Ihan oli tokkurassa pikkuinen muutaman tunnin vielä. (Ja tuoksui ihan sellaiselle kuin vauvana... minä sitten koko ajan silittelin ja nuuskuttelin poikaa...)

Tässä vielä kuva ihan tokkuraisesta karvapallosta... Mun pikkanen! <3

Lopuksi laitan piristykseksi kuvan päivästä jolloin Elmeri oli ensimmäisen kerran suihkussa. Päivämäärää en osaa sanoa mutta olisiko ollut jonkun kolmen kuukauden ikäinen. Että tossa vuoden vaihteessa suurinpiirtein: NÄIN MEILLÄ PESEYDYTÄÄN!

Tässä kun mekin poikaystävän kanssa juhlitaan kolmevuotisuuttamme, niin pitääpä laittaa kuva ja maininta että mun oma karvamussukkani on jo Puolivuotias iso Poika! Onnea Elmeri!

Tässä kuva Elmeristä tänä aamuna. Laitoin kuvaa varten hänelle ruman huivinkin. Hehe. Elmeri oli poikakaverini vanhemmilla hoidossa tänään pitkän puoli tuntia kun me oltiin katsomassa sellaista kolme huonetta ja keittiö asuntoa, ja se oli kyllä ihana. Voi kunpa me päästäis siihen.. kunpakunpakunpa.. Niin, tässä siis Elmeri:

ja vertailun vuoksi laitan tähän kuvan minusta ja Elmeristä päivänä kun poika meille lähti emonsa luota. Ja mun naama on märkä kun siinä on monta onnen kyyneltä. ;)

Elmeri.. voih... se on niiin ihana ja mä tykkään siitä ja rakastan Elmeriäni ihan kovasti. Mutta voi sentään kun Elmerin on nykyään ulkona vähän veijari. Kun mielenkiinto kohdistuu kaikkeen muuhun kuin siihen tarpeiden tekemiseen. Eilen ei meinattu pystyä ajattelemaan mitään sellasta kun jossain lähellä kuului ison koiran haukkumista. Ja sillon kun ei joku koira joko hauku tai muuten vain kulje toisella puolella tietä niin silloin Elmeri jauhaa purukumia. Blaaaaaah! Aluksi se oli sellasta hassua mutustelua ja poikakaverini sanoikin pitkän aikaa että "se kyllä pudottaa sen pois aina vähän ajan päästä!" JOOO! Mun kanssani aina kun kuljetaan ulkona, se löytää purukumin. Ja sitten sitä pureskellaan ja jauhetaan. Mutta MINUN kanssani se myös nielaisee sen purukumin. Joten kun tämän tiedän niin iloisesti kun meidän neightbourhoodilla kuljetaan ja Elmeri löytää joku tuhannen purukumia sadalla metrillä, niin minä saan jatkuvasti tunkea sormiani Elmerin suuhun ja etsiä limaista kolmeen kertaan pureskeltua purukumia. Älkää ihmiset sylkekö niitä purukumeja sinne maahan. laittakaa ne roskiin tai johonkin kuitin kylkeen. :P

Mutta voi että mä oon sitten onnellinen kun mulla on tuo pieni karvanaama. :D

Elmeriltä on tänään irronnut ensimmäinen kulmahammas. Alhaalta irtosi tuo oikean puoleinen hammas. Ja poikaystäväni huomasi että vasemmanpuoleinen alakulmis heiluu iloisesti jo. :D Elmeri on jo iso poika. Täyttää viikon päästä jo puoli vuotta.

Valitettavasti ollaan huomattu että Tiibetinspanieleille tyypilliseen tapaan, yläkulmahampaat tulevat jo kovaa kyytiä vaikkei vanhat vielä ole irronneet. Pitää tässä lähiaikoina varata lääkäriltä aika niitä poistattamaan. Elmerin eka hammaslääkäri. :) Kallista puuhaa se vaan on.. siis kuulemma. ;) Se siinä on ainoa huono puoli. Mutta se on tosi yleistä Tipsuilla, mun edelliseltä tipsulta kuulemma piti kans irrottaa yläkulmikset. Sen takia Kuulemma, kun se oli meillä kun asuin vanhempieni luona ja olin aika nuori. (n.10v kun se tuli meille) Äiti ja Isä sitä vain kertoivat että kyllä ne piti Oskultakin poistaa. Ja kasvattajan kaikilta koirilta on poistettu. Ei siis syytä huoleen.

Viime yönä en saanut nukuttua kun Ihanalla Elmerilläni oli puuhailuaika koko yön. Jatkuvasti heräsin johonkin maiskutteluun tai vinkunaan taikka pään/korvien pudisteluun.. Inhottavaa... Mutta Elmeri onkin jo onneksi niin iso poika että ensi yönä Elmeri nukkuu olohuoneessa. :D hehe. ja mä saan toivottavasti nukuttua kunnolla.

pikku-e, elkku, essu, taikka petteri (poikaystäväni äidin päähänpinttymä?) on sama otus joka myös Elmerinä tunnetaan. Elmeri on mun oma ihana aarteeni, tiibetinspanieli uros. Kohta jo puolen vuoden ikäinen rohjake, mutta silti niin vauva. Elmeri on Lempi-koiran pentu. Lempi on maailman kaunein tiibetinspanieli äiti jonka tiedän.  Elmerin isään en ole lähempää tuttavuutta päässyt tekemään. Kuvia olen nähnyt, on samaa väritystä kuin pojassaankin, taikka siis kaikissa pennuissaan. Elmeri on yksi viiden pennun pentueesta, yksi neljästä pojasta. Muista pennuista tuli nimeltään muistaakseni Olivia (tyttö), Retu, Japi ja Vili. Sekä minun oma Elmerini, joka on rekisterinimeltään Rina Cza's Party of Joy! ja ihan on nimensä arvoinen kultakimpale.